Traumaattinen stressi


Lasten traumaattiset stressireaktiot
Uudelleen kokeminen
Välttely
Ylivireys
Muut lapseesi liittyvät huolenaiheet
Kuinka kauan traumaattiset stressireaktiot kestävät?
Mikä on traumaperäinen stressihäiriö?


Traumaattiset stressireaktiot voidaan jakaa kolmeen päätyyppiin:



- Tapahtuneen uudelleen kokeminen
- Tapahtuneesta muistuttavien asioiden välttely
- Ylivireys, ahdistuneisuus ja säikkyys



Huom. Nämä oireet ovat luonnollisia, eikä niitä pidetä traumaperäisinä stressioireina, elleivät ne kestä yli kuukautta tai häiritse päivittäistä elämää.


Uudelleen kokeminen tarkoittaa sitä, että lapsesi ajattelee tapahtunutta usein, jopa silloin kun ei haluaisi. Uudelleen kokeminen jossain määrin on normaalia ja luonnollista. Tapahtuneen ajatteleminen varsinkin alussa auttaa toipumaan pelottavasta kokemuksesta.

Liiallinen uudelleen kokeminen voi olla ahdistavaa. Lapsellasi voi olla painajaisia tai takaumia, jotka voivat saada hänet kokemaan elävänsä tilannetta läpi yhä uudelleen. Hän saattaa kokea olonsa hyvin järkyttyneeksi ja hänellä voi olla fyysisiä oireita tiettyjen näkymien, äänien tai tuoksujen muistuttaessa häntä tapahtuneesta.

Välttely voi alkaa pyrkimyksenä olla ajattelematta tapahtumaa ja puhumatta siitä tai mistään asioista, jotka muistuttavat tapahtumasta. Joskus lapset haluavat pysyä kaukana ihmisistä, paikoista ja toiminnoista, jotka muistuttavat heitä tapahtuneesta ja järkyttävät heitä. Joskus lapsille myös kehittyy uusia huolia ja pelkoja.

Korostunut tietoisuus turvallisuusasioista ja varovaisuus ovat luonnollisia ja tarkoituksenmukaisia onnettomuuden jälkeen. Äärimmäinen välttely ja pelokkuus voivat kuitenkin tulla todellisiksi ongelmiksi. Välttely voi haitata lapsen arkista elämää ja estää häntä palaamasta sellaisten toimintojen pariin, joista hän on aikaisemmin pitänyt.

Ylivireys alkaa myös luonnollisina ja normaaleina reaktioina vaaraan - “taistele tai pakene” -reaktioina. Tapaturman tai onnettomuuden jälkeen tämä taistelu/pako-reaktio ei välttämättä pääty tilanteen turvallisuuden palauduttua.

Ylivireyteen liittyvät fyysiset oireet voivat itsessään tuntua pelottavilta. Ylivireys voi ilmetä sykkeen kiihtymisenä, hikoiluna ja kehon suuntautumisena vaaran etsimiseen. Lapsi voi kokea sydämensä pamppailevan tai päänsä jyskyttävän ja miettiä, mitä nämä oireet merkitsevät.

Pelottavan tilanteen, kuten onnettomuuden jälkeen lapsi voi pelätä, että jotain pahaa voi tapahtua millä hetkellä hyvänsä, tai voi hypähtää kovan äänen kuullessaan. Virittyminen vaaran havaitsemiseen voi johtaa univaikeuksiin, keskittymisvaikeuksiin ja ärtyneisyyteen.



Lasten traumaattiset stressireaktiot



Uudelleen kokeminen: koetun uudelleen eläminen



Klikkaa numeroitua kohtaa saadaksesi lisätietoa.



1. Ajattelee tapahtunutta usein


- Miksi näin tapahtuu? Tapahtuman ajatteleminen ja siitä puhuminen erityisesti ensimmäisinä päivinä ja viikkoina on lapsen tapa käsitellä pelottavaa kokemusta.

- Onko tämä ongelma? Nousevatko tapahtumaan liittyvät ajatukset hänen mieleensä silloinkin kun hän ei haluaisi? Häiritseekö tämä häntä?


2. On nähnyt pahoja unia tai painajaisia tapahtuneen jälkeen


- Miksi näin tapahtuu? Lapset näkevät normaalistikin toisinaan pahoja unia.

- Onko tämä ongelma? Ovatko painajaiset olleet pahempia tai onko niitä ollut enemmän onnettomuuden jälkeen?


3. Järkyttyy tai saa fyysisiä oireita (esim. päänsärkyä, mahakipua tai sydämentykytystä) muistutettaessa tapahtuneesta


- Miksi näin tapahtuu? Kun jotakin pelottavaa tapahtuu, opimme kohtelemaan siihen liittyviä asioita kuin ne olisivat varoitusmerkkejä. Näkymät, äänet ja jopa tuoksut voivat muistuttaa lasta tapahtuneesta.

- Onko tämä ongelma? Ovatko nämä tuntemukset lähes päivittäisiä? Vaikeuttavatko ne lapsesi rentoutumista ja hauskanpitoa tai keskittymistä koulutyöhön?



Välttely: tapahtumasta muistuttavien asioiden välttäminen


4. Ei halua puhua tapahtuneesta tai pyrkii työntämään sen pois mielestään


- Miksi näin tapahtuu? Kaikki tarvitsevat joskus taukoa pelottavan kokemuksen ajattelemisesta tai siitä puhumisesta. (Ja voi olla hetkiä, joina sinä olet valmis puhumaan tapahtuneesta, mutta lapsesi ei ole.)

- Onko tämä ongelma? Vaikuttaako siltä, että lapsesi ei halua koskaan puhua tapahtuneesta kenenkään kanssa, tai saako siitä puhuminen hänet kokemaan olonsa järkyttyneeksi?


5. Haluaa pysyä kaukana ihmisistä, paikoista tai asioista, jotka muistuttavat tapahtuneesta


- Miksi näin tapahtuu? Pelottavan tapahtuman jälkeen siitä muistuttavat asiat voivat saada meidät ahdistumaan voimakkaasti ja saatamme alkaa vältellä näitä asioita.

- Onko tämä ongelma? Estääkö tapahtumasta muistuttavien asioiden välttäminen lastasi tekemästä (turvallisia) asioita, joita hän muuten pystyisi tekemään, tai nauttimasta toiminnoista, vaikka pystyisikin tekemään niitä?


6. Pelkää jotain, mitä ei ole aikaisemmin pelännyt tai jokin aikaisempi pelko tai huoli näyttää voimistuvan


- Miksi näin tapahtuu? Pelottavien tapahtumien jälkeen saatamme alkaa pelätä asioita, jotka muistuttavat meitä tapahtuneesta.

- Onko tämä ongelma? Estävätkö pelot lastasi tekemästä (turvallisia) asioita, joita hän muuten pystyisi tekemään, tai nauttimasta toiminnoista, vaikka pystyisikin tekemään niitä?


7. Ei ole kiinnostunut tapahtuman jälkeen tavanomaisista tekemisistä


- Miksi näin tapahtuu? Yksi keino selviytyä ylivoimaisten, pelottavien kokemusten kanssa on “sulkea tunteemme pois päältä” hetkeksi. Lapset voivat myös kokea mielialan laskua tai stressiä tapahtumaan liittyvien muutosten vuoksi.

- Onko tämä ongelma? Vaikuttaako siltä, ettei lapsesi pysty nauttimaan asioista, joiden tekemisestä hän piti aikaisemmin? Näyttääkö hän surulliselta tai vetäytyneeltä tai siltä, että hänen tunteensa ovat “pois päältä” suuren osan ajasta?


8. Ei halua olla tapahtuman jälkeen niiden ihmisten seurassa, joiden kanssa on aiemmin viihtynyt


- Miksi näin tapahtuu? Yksi keino selviytyä ylivoimaisten, pelottavien kokemusten kanssa on “sulkea tunteemme pois päältä” hetkeksi ja lakata kokemasta läheisyyttä muiden ihmisten kanssa. Joskus muut ihmiset muistuttavat tapahtuneesta tai siitä, miten asiat ovat muuttuneet sen jälkeen.

- Onko tämä on ongelma? Näyttääkö siltä, että lapsellasi on vaikeuksia rentoutua ja kokea läheisyyttä sellaisten ystävien ja perheenjäsenten kanssa, joihin hän yleensä luottaa ja joiden seurasta hän nauttii?



Ylivireys: Ahdistus ja säikkyys


9. On huolissaan siitä, että jotain pahaa tapahtuisi


- Miksi näin tapahtuu? Vaarojen etsiminen on luonnollista pelottavan tapahtuman jälkeen. Se on tapamme oppia suojautumaan todellisilta vaaroilta.

- Onko tämä on ongelma? Kokeeko lapsesi voimakkaasti joutuvansa “vahtimaan” mahdollisia vaaroja? Kokeeko lapsesi näin suuren osan ajasta? Vaikeuttaako se hänen palaamistaan tekemään asioita, joita hän aikaisemmin teki?


10. Säpsähtelee helposti - esim. hypähtää kuullessaan äkillisen äänen


- Miksi näin tapahtuu? Pelottava kokemus voi laukaista liiallisen fyysisen säpsähdysreaktion, jonka poistuminen voi viedä jonkin aikaa.

- Onko tämä on ongelma? Kokeeko lapsesi olonsa niin säikyksi, että hänen on vaikeaa rentoutua? Vaikuttaako se hänen nukkumiseensa tai keskittymiskykyynsä?


11. Vaikuttaa ärtyneeltä tapahtuneen jälkeen tai saa äkillisiä vihanpurkauksia


- Miksi näin tapahtuu? Stressi ja muutokset voivat johtaa lapsen turhautumiseen. Säikky olo, väsymys tai kivut voivat saada kenet tahansa suuttumaan helpommin. Tietynlaiset pään vammat voivat johtaa muutoksiin kyvyssä säädellä tunteita tai käyttäytymistä (varmista kysymällä lapsesi lääkäriltä, mitä on odotettavissa).

- Onko tämä on ongelma? Vaikeuttaako ärtyvyys lapsesi toimeen tulemista perheenjäsentensä tai ystäviensä kanssa? Onko muutos iso verrattuna lapsesi tavalliseen luonteeseen?


12. Kokee keskittymisvaikeuksia tapahtuneen jälkeen


- Miksi näin tapahtuu? Kokiessamme voimakasta stressiä, säikähtelyä, ylivalppautta tai mieleen putkahtavia, tapahtuneeseen liittyviä ajatuksia, meidän voi olla toisinaan vaikeaa keskittyä. Jotkut pään vammat voivat johtaa keskittymisvaikeuksiin (varmista kysymällä lapsesi lääkäriltä, mitä on odotettavissa).

- Onko tämä on ongelma? Vaikeuttavatko keskittymisvaikeudet lapsesi koulunkäyntiä tai kykyä osallistua liikuntaan tai muihin toimintoihin?


13. Kokee nukahtamisvaikeuksia tai heräilyä tapahtuneen jälkeen


- Miksi näin tapahtuu? Osa loukkaantumisen jälkeisistä univaikeuksista ovat tilapäistä reagointia lapsen aikataulujen ja rutiinien häiriintymiseen. Loukkaantumiseen liittyvät kivut, huolet tai ajatukset voivat vaikeuttaa rentoutumista ja pahentaa univaikeuksia.

- Onko tämä on ongelma? Onko lapsellasi useamman yön ajan nukahtamisvaikeuksia tai heräilyä? Pelkääkö lapsesi nukkua yksin?



Muut lapseesi liittyvät huolenaiheet


14. Kipu ja epämukavuus eivät lievity


- Miksi näin tapahtuu? Useimmilla loukkaantuneilla lapsilla on kipuja ainakin aluksi. Kipua ei aina pystytä hallitsemaan täysin, mutta lääkärit tekevät parhaansa saadakseen sen hallintaan niin nopeasti kuin mahdollista.

- Onko tämä ongelma? Lapsesi voi kertoa sinulle kivusta tai voit huomata kivun vaikutuksia hänen käyttäytymisestään. Kipu voi vaikeuttaa nukkumista ja keskittymistä. Seurantaa tarvitaan, jos kipu pahenee tai häiritsee lapsen nukkumista tai koulunkäyntiä.


15. Vaikeus palata kouluun tai muihin toimintoihin


- Miksi näin tapahtuu? Kouluun palaaminen voi edellyttää fyysistä sopeutumista (kuten liikkumista kainalosauvoilla). Stressi ja huoli voivat joskus häiritä koulutyöhön keskittymistä. Loukkaantumisen jälkeen voi kulua jonkin aikaa niin, ettei lapsi pysty osallistumaan liikuntaan ja muihin toimintoihin normaalisti.

- Onko tämä ongelma? Huolestuttaako sinua lapsesi selviytyminen hänen palatessaan kouluun? Tuottaako muiden mukana pysyminen koulutyössä vaikeuksia lapsellesi? Onko lapsesi poissa tolaltaan siksi, ettei pysty osallistumaan liikuntaan tai muihin toimintoihin sairauden tai loukkaantumisen vuoksi?


16. Muutokset lapsen normaalissa käyttäymisessä


- Miksi näin tapahtuu? Usein käyttäytymisen muutokset ovat tilapäisiä reaktioita sairastumisen tai loukkaantumisen aiheuttamaan stressiin ja normaalin elämän äkilliseen muuttumiseen. Turhautuminen ja huolet voivat aiheuttaa takertuvaa tai aggressiivista käyttäytymistä. Jotkut pään vammat voivat johtaa käyttäytymisen muutoksiin (varmista kysymällä lapsesi lääkäriltä, mitä on odotettavissa).

- Onko tämä ongelma? Vaikeuttavatko lapsesi käyttäytymismuutokset hänen toimeen tulemistaan ihmisten kanssaan tai palaamistaan tavallisiin toimintoihinsa? Ovatko nämä muutokset kestäneet muutamaa viikkoa kauemmin?



Muiden perheenjäsenten selviytymiseen liittyvät huolet



17. Sisarusten järkyttyneisyys tai huolestuneisuus


- Miksi näin tapahtuu? Onnettomuus voi vaikuttaa koko perheeseen. Kun lapseen sattuu ja hän joutuu sairaalaan, veljet ja sisaret voivat olla huolestuneita, pelästyneitä tai jopa vihaisia. Vanhemmille on haastavaa kohdata kaikkien tarpeet samanaikaisesti.

- Onko tämä ongelma? Voit huomata sisarusten kaipaavan huomiotasi tai olevan järkyttyneitä tai huolestuneita.


18. Sinä (vanhempi) olet stressaantunut tai huolestunut


- Miksi näin tapahtuu? Lapsesi loukkaantumisen vuoksi joudut selviytymään monenlaisista haasteista. Vanhempana on luonnollista kokea stressiä ja kantaa huolta tulevaisuudesta. Monilla vanhemmilla on joitakin traumaattisia stressireaktioita ensimmäisinä viikkoina. Jos reaktiot eivät helpotu noin kuukauden kuluessa, ne voivat kertoa avun tarpeesta.

- Onko tämä ongelma? Ovatko tuntemuksesi kestäneet yli kuukauden ajan? Estävätkö lapseesi liittyvät huolet sinua keskittymästä, saamasta riittävästi unta tai palaamasta työhön tai muihin toimintoihin?


Kuinka kauan traumaattiset stressireaktiot kestävät?


Lähes kaikki kokevat äkillisen tapahtuman jälkeen olonsa järkyttyneiksi ja ahdistuneiksi. Useimpien lasten ja vanhempien alkuvaiheen stressireaktiot lievittyvät ensimmäisen kuukauden aikana.
Joillakin ihmisillä nämä alkuvaiheen oireet eivät näytä lievittyvän tai saattavat jopa pahentua ajan myötä. He eivät pysty toipumaan psyykkisestä traumastaan, vaikka fyysinen vamma olisi jo parantunut. Traumaattisen stressireaktion voimakkuus ja kesto eivät ole yhteydessä fyysisen vamman vakavuuteen.
Kestettyään viikkoja tai kuukausia traumaattiset stressireaktiot voivat estää tavalliseen arkeen palaamiseen ja oman olon kokemisen jälleen omaksi normaaliksi.
Lapsilla ja nuorilla tämä voi vaikuttaa kotielämään, koulunkäyntiin, kaverisuhteisiin ja harrastuksiin.


- Koulutyö ja oppiminen voivat häiriintyä, koska lapsi ei pysty keskittymään ja nukkumaan hyvin.
- Perhe- ja ystävyyssuhteet voivat kärsiä.
- Lapset voivat lakata tekemästä asioista, joista ovat aikaisemmin nauttineet, tai lakata yrittämästä uusia asioita.



Mikä on traumaperäinen stressihäiriö?


Traumaperäiseksi stressihäiriöksi (PTSD, post-traumatic stress disorder) kutsutaan sellaisia traumaattisia stressireaktioita, jotka häiritsevät tavallista arkea ja kestävät yli kuukauden.

Traumaperäinen stressihäiriö on luultua yleisempi ja on tärkeää tunnistaa, jos se kehittyy jollekin perheenjäsenellesi onnettomuuden tai sairastumisen jälkeen.
Traumaperäinen stressihäiriö kehittyy noin 10 %:lle ihmisistä jossakin elämänvaiheessa.

Onnettomuuden jälkeen traumaperäinen stressihäiriö voi


- vaikeuttaa fyysisistä vammoista toipumista
- johtaa muihin lääketieteellisiin ongelmiin
- vaikeuttaa elämästä nauttimista


Hyvä uutinen on se, että traumaperäisen stressihäiriön hoitoon on olemassa hyviä hoitomuotoja. Valitettavasti vain alle puolet traumaattisista stressioireista kärsivistä ihmisistä puhuu oireistaan kenellekään tai hankkii ulkopuolista apua, vaikka oireet kestäisivät pitkäänkin.

Jos stressireaktiot kestävät yli kuukauden tai estävät toipumista, hae lapsellesi ulkopuolista tukea.
Milloin tarvitaan keskusteluapua?